Selkeys on uusi strategia
Useimmilla johtajilla ei ole strategiapulaa – heillä on selkeyspula. Strateginen selkeys ei ole uusi konsulttitermi, vaan johtamisen ydin. Kun näemme selkeästi, tiedämme mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Juuri siinä kohtaa alkaa todellinen liike.
Useimmilla johtajilla ei ole ongelmaa strategian kanssa. Strategioita on liikaa. On vuosikelloja, mittareita ja palavereita. Usein on jopa visioita ja arvolauseita, jotka näyttävät ja kuulostavat hyvältä. Silti arki tuntuu raskaalta ja tekeminen hajanaiselta. Päätöksiä siirretään eteenpäin, ja energia menee siihen, että pidetään pyörät pyörimässä ja tulipalot hallinnassa.
Tämä on yllättävän yleistä: organisaatio tietää mitä se tekee, mutta ei miksi. Ongelma ei siis ole strategian puute. Ongelma on selkeyden puute.
Mitä strateginen selkeys tarkoittaa
Strateginen selkeys on yhteistä ymmärrystä siitä, mikä on olennaista. Se ei ole yksinkertaistamista eikä tiivistelmä strategiasta, vaan tapa nähdä todellisuus sellaisena kuin se on. Kun johtaja ja hänen tiiminsä näkevät kirkkaasti, syntyy päätöksiä, prioriteetteja ja rytmiä.
Kun näkymä hämärtyy, alkaa ylimääräinen liike: palavereita, raportteja ja projekteja, jotka tuntuvat tärkeiltä, mutta eivät vie eteenpäin. Selkeys pysäyttää tämän liikkeen ja palauttaa suunnan.
Miksi selkeys on johtamisen ydin
Strateginen selkeys on tila, jossa tekeminen muuttuu uudelleen merkitykselliseksi. Se syntyy siitä, että pysähdytään hetkeksi ja kysytään rehellisesti: mikä tässä kaikessa on totta? Vasta silloin suunnitelmista tulee eläviä ja päätöksistä oikea-aikaisia. Selkeys on se hetki, jossa energia kääntyy selviytymisestä tekemiseksi ja kasvuksi.
Selkeys ei ole tunne, vaikka sen voi tuntea. Se on rakenteellinen ja inhimillinen tila yhtä aikaa, johtajan selkänoja. Kun selkeys vahvistuu, organisaatio hengittää tasaisemmin. Ihmiset tietävät, miksi he ovat täällä ja johtaja pystyy johtamaan ilman, että kaikki paino lepää hänen hartioillaan.
Miten strateginen selkeys syntyy
Jokaisella johtajalla tulee hetki, jolloin strategia täytyy nähdä uudestaan, mutta ei paperina, vaan todellisuutena. Se hetki alkaa usein hiljaisesti: kysymyksenä siitä, mikä meillä on totta juuri nyt ja mihin energia oikeasti kuluu. Siitä kysymyksestä alkaa uuden strategian ensimmäinen luonnos, vaikka mitään ei olisi vielä kirjoitettu.