Strategiaa vai tunne-elämän välttelyä?

Strategia voi näyttää hyvältä paperilla, mutta silti organisaatio ei liiku. Syy ei välttämättä ole älyn tai tiedon puutteessa, vaan siinä, mitä ei kohdata: tunteissa, peloissa ja sanoittamattomassa dynamiikassa, joka ohjaa päätöksiä huomaamattamme.

Mitä jos yrityksesi ongelma ei ole strategia, vaan tapa vältellä tunteita?

Johtoryhmällä on usein selkeä suunnitelma. On ideoita, resursseja ja tilannekuva. Mutta silti asiat eivät liiku. Ja jos liikkuvat, usein väärään suuntaan.

Usein selitys ei löydy älykkyyden tai osaamisen puutteesta. Se löytyy siitä mitä ei sanota ääneen. Joku ei uskalla myöntää, mitä todella ajattelee. Toinen ei kehtaa näyttää epävarmuuttaan. Kolmas pitää kiinni kontrollista, koska pelkää kaaosta.

Kyse ei ole yksittäisistä henkilöistä. Kyse on kulttuurista, jossa tunteet ovat yhä tabu. Meidät on opetettu olemaan ammatillisia, mutta liian usein se tarkoittaa: älä tunne, älä näytä, älä häiritse.

Tämä vaikuttaa myös strategiatyöhön. Kun tunteita ei kohdata, sumu alkaa ohjata. Huomiota ohjaavat puolustautumismekanismit, ei selkeys. Ei uskalleta katsoa sitä, mikä oikeasti estää etenemistä. Ei kyetä nimeämään niitä sävyjä, joita kukaan ei halua sanoa ääneen. Lopputuloksena on organisaatio, jossa hiljaisuus johtaa, ja usein suoraan ohi sen, mitä todella halutaan.

Zenissä sanotaan: “Kaikki ongelmat ovat mielessä.” Usein ne ovat myös niissä tunteissa, joita mieli ei suostu tunnustamaan.

Strategian epäselvyys ei ole älyllinen ongelma. Se on emotionaalinen ongelma. Tietoa harvoin puuttuu, mutta rehellisyyttä senkin edestä. Selkeys syntyy harvoin lisäämällä tietoa. Se syntyy silloin, kun uskalletaan kohdata se, mikä on tähän asti sivuutettu.

Johtajuus ei ole hallintaa. Johtajuus on kohtaamista, erityisesti silloin, kun tekee mieli katsoa pois. Selkeys ei vaadi lisää dataa. Se vaatii lisää rehellisyyttä.

Moni johtaja nyökkää, mutta harva sanoo tätä ääneen.